Mut luotiin tänne pallolle kulkemaan
kun välil yöllä mä en pysty silmii sulkemaan
kun mä jään mietii et onks joku tarkotus
onks toi sitä elämää, ja onks joku harjotus
tää mitä elän jokapäivä sisälläni
kukaan ei välitä, sitä en kysy isältäni
kun mä kelaan että kaikki kuolee joskus
ehkä ajat on paremmat teille sitten joskus
mä nään vihaa, tuskaa, ei ketää ilosta
ootsä pitkää aikaa itkeny ilosta
mä nään nuorii viidentoista pirinkoukussa
mä nään huolii ku kiusataa koulussa
mä nään puhetta joka jotai lohduttaa
mä nään lumetta kun lapsi kuolee kohdussa
ihmisii surullisii toivoo kaikki paremmin
mut sit ne soveltaa ajatuksii, mikää ei oo paremmin
mä en jaksa kertsiin panostaa
joten mä laulan mun lauluni kertsin taa
eikä tää oo todellakaan kaunista, pikemminki tautista
sairas ihminen loi sairaan maan
täällä vastasyntyneetkin sairastaa
eikä tää oo todellakaan kaunista, pikemminki tautista
maailma muuttuu se, muuttuu pahemmaks
kun eka oli yks, nyt on sata ahnetta
miestä ja naista kaikki samanlaisia
aurinko pimenee eikä maahan tipu taimi enää
kasvit tääl kuihtuu kuoliaaks
sä jäät yksin eikä kukaa pidä puolias
joku sano että muutos lähtee meistä itestä
tee asialle jotai eihä mikää muutu itestää
mä nään hintin jämii ja kun minkit kärsii
mä nään ?nenän? jonka on pakko päästä syvään känniin
mä nään ämmii jotka haluu päästä hässiin
mä nään säätäjän jonka budi on liian prässii
mä nään voittoi, ja mä nään häviöit
mä nään slummei ja mä nään lähiöit
mutku mietitää kuka tääl on voittaja
mä nään rikkaat ja yhen katusoittajan
mä en jaksaa kertsiin panostaa
joten mä laulan mun lauluni kertsin taa
eikä tää oo todellakaan kaunista, pikemminki tautista
sairas ihminen loi sairaan maan
täällä vastasyntyneetkin sairastaa
eikä tää oo todellakaan kaunista, pikemminki tautista
